Mitäpä jos mä pelkään turhaan?

En osaa pukea sanoiksi millaisia ajatuksia ja kuvitelmia mun päässä tapahtuu.Tuntuu että jos tulee missä tahansa asiassa vähän vastatuuleen,
on kaikki mun syytäni, mun kuuluu anteeksiantaa ja pyytää.
Nyt tää pois musta, oon alkanut alistumaan muiden tahtoon vähän liikaa.
En voi sille mitään että haluun mulle tärkeille ihmisille parasta, ilostuttaa niitä ja saada niille hyvän olon
vaikka se sais mulle itselleni itkun kurkkuun, elämä on juhla.
Tarviin vaan oman tuulensuojan ja sellasta rakkautta mitä ennen ihmisiltä sain,
sitä ikävöin.

Huonoja päiviä en ikävöi, sitä kun joku saa mut todella surulliseksi, välinpitämättömyydellä tai vaikka kohdistamalla oman paskan päivänsä siihen että kiukkuaa sinulle, sitähän sattuu kaikille, mullekin. Mutta kaikella rajansa.
En enää tiedä mitä multa halutaan, tuntuu että en kelpaa. Ennen ehkä kelpasin mutta nyt asiat ovat toisin, vai ovatko? miks musta tuntuu niin? Musta luullaan asioita jotka eivät ole totta,
jotkut luulevat että mulla ei ole aikaa hauskanpitoon, vaikka sitä olisi yllin kyllin. Asia taitaa olla niin että mua ei enää ystävien juhliin kutsuta, minne mut on aina ensimmäisten joukossa kutsuttu tai sitten sillä on joku oma syynsä miks asiat on näin. Saatan arvata, mutta se syy olisi todella halpa veto.
Musta tuntuu että mun paikka on vaan viety jonka luulin aina olevan vain mun, nyt sen omistaa joku muu.
Mä olen jo unohtanut ne huonot ajat ja palannut takaisin niihin hyviin aikoihin, taisin silti ohittaa jotain.

Joskus mulla on todella hyväksikäytetty olo, en saa vastapalvelusta siitä mitä olen muiden eteen tehnyt ja tiedän toisenkin joka tekee asioita muiden eteen, saa vain pienen osan siitä takaisin, sättimisten kera.
 Mihin on ihmisten mielestä kadonnut sana tasa-arvo?
Luulin olevani onnellinen nyt koko ajan kun sain parasta mitä voin saada,
silti jotain haluaisin vielä kuulla.
En vaadi paljoa, vaan vähän sitä takaisin mitä mä annan ja olisin valmis antamaan.
Ei elämä ole sitä aina ruusuilla tanssimista, tasapuolisesti niitä hyviä kuin huonoja päiviäkin.
Sitä se mullakin on.
Nyt vaan odotan että mulle kerrotaan mitä oikeasti ajatellaan,
mitä haluat mun tekevän.
Sinä olet ihminen, muistatko?

Ja vielä, Samuli Putro on nero.